fbpx
päästän irti ja annan aikaa

Päästän irti ja annan aikaa – Kevätsiivous viikko I

Viikko sitten päätin aloittaa vähän erilaisen kevätsiivouksen, kun päätin että tänä vuonna kaappien sijaan, siivoankin sisäisesti itseäni. Ajatuksena minulla on tässä repiä kaikki ajatukset ja tavat kaapista ulos, kysyä itseltäni mitä minä oikeasti tarvitsen ja mitä minun kannattaa heittää pois tai korjata. Takaisin kaappiin pääsee ne asiat, jotka ovat minun kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta hyödyllisiä. Kaappiin tuon myös uusia tapoja ja asenteita, joista saan ilon kautta lisäpotkua itseni kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen.

Olen päättänyt, että tämänvuotinen kevätsiivoukseni, tai suursiivoukseni saa kestää niin kauan kuin tarvitsee. Olen itselleni sanonut, että keskityn siivoamiseen ainakin koko maaliskuun ajan. Tällä tavalla pakotan itseni olla suorittamatta siivousta ja pakotan itseni ottamaan tietynlaisen aikalisän. Olen aina ollut suorittaja ja olen sitä edelleen, nautin siitä. Mutta tämä on myös aina ollut haasteeni, sillä pyrin suorittamaan kaiken mahdollisimman tehokkaasti. Mentaalivalmentajana olen oppinut, että itsensä kehittäminen ja tutkiminen on prosessi mitä ei voi suorittaa, se on mahdotonta. Vaikka tämä on minulla hyvin tiedossa jo omien kokemusteni kautta, joudun silti muistuttamaan itseni juuri tästä asiasta. Saan nimittäin aina silloin tällöin itseni ”rysän päältä” kiinni siitä, että pyrin suorittaa omaa kehitysprosessiani. Eli tässäpä minulla jotain kehitettävää, heh.

Päästän irti ja annan aikaa

Pelkkä päätös siitä, että annan itselleni aikaa siivota omia ajatuksia ja tapoja aiheutti sen, että suorituspaineet ja stressintunne hävisi melkein kokonaan. Ihan niin kuin painot hartioilta olisivat lähteneet lentoon. Ennen siivouksen alkua tielläni oli monta haastetta ja minulla oli kova tarve voittaa haasteet heti, suorittamalla (tietenkin). Toki olen kyllä sellainen ihminen, joka kaipaa elämään erilaisia haasteita ja osaan niistä jopa nauttia. Minulla on myös tapana haalia itselleni ”tarpeettomia” haasteita mistä en koe minkäänlaista iloa ja välillä sattuu tietenkin eteen ikäviä haasteita ihan ilman haalimistakin. Kun päätin ottaa itselleni aikalisän ja rauhassa siivota omat sisäiset kaappini, osa haasteista hävisivät. Osa haasteista taas näyttävät nyt niin erilaisilta, että en koe niistä enää painetta vaan nyt voin rauhassa antaa asioiden edetä omalla painollaan. Aika kiva.

Toinen asia, mihin olen viimeisen viikon aikana kiinnittänyt huomiota, on kykyni ja ennen kaikkea haluni päästä irti. Tämä perustuu ihan siihen, että haluan parantaa kykyni elää hetkessä ja sen kautta ladata paristoni vapaa-ajallani. Jotta pystyn päästämään irti ja nauttia hetkestä, minulla tarvitsee olla luottamus siihen, että muut asiat ja muu elämä pyörii tai on pyörimättä ilman minua. Päästän irti kontrollista.

Mitä olen sitten tehnyt ja mitä sinäkin voit tehdä

Minulle auttoi jo pelkkä ajatus siitä, että mitään ei ole pakko tehdä just tällä sekunnilla, voittaakseni ikävät haasteet. Tätä ajatusta minun piti aluksi vähän väkisin pitää mielessäni, jotta se ei lähtisi karkaamaan. Lisäksi olen jokaisen haasteen edessä ja joka kerta kun haastetta murehdin, kysynyt itseltäni ”miten tämä haaste vaikuttaa elämääni 10min päästä, 10viikon päästä ja 10vuoden päästä?”. Usein olen huomannut, että vaikka haaste tuntuu suurelta just nyt, sitä tuskin muistaa kymmenen vuoden päästä, ja jo kymmenen viikon päästä tätä haastetta ei välttämättä enää ole olemassakaan. Sitä paitsi on aika todennäköistä, että jos haasteen muistan vielä kymmenen vuoden päästä, muistan sen tavalla tai toisella hyvällä.

Niinä hetkinä, kun haluan panostaa hetkessä nauttimiseen, kuvittelen sitä hetkeä aikajanalla. Jos tämä hetki on keskellä janaa, nollapisteessä, niin miksi ravaan janalla taaksepäin tai eteenpäin koko ajan? Mitä hyötyä siitä on, kun sitä ei ole just tällä hetkellä olemassakaan? Ainoa mikä tällä hetkellä on olemassa, on nollapiste aikajanalla eli nykyhetki. Se on muuten jännä juttu, kun keskittyy olemaan hetkessä, miten automaattisesti alkaa kiinnittämään huomiota siihen, miten nykyhetken viettää. Millaisia valintoja teen, miten haluan viettää arvokasta aikaani? Haluanko selailla puhelinta (eli somessa seurata muiden ihmisten nykyhetkeä, menneitä hetkiä tai tulevia hetkiä) vai haluanko katsoa tunnelmallista nuotiota (olla omassa nykyhetkessä)? Haluanko kuunnella mitä lapseni on tänään oppinut (nykyhetki rakkaan ihmisen kanssa) vai haluanko miettiä mitä minun pitäisi illan aikana vielä tehdä (murehtia tulevaisuutta ja antaa nykyhetken mennä ohi)?

Nyt on tosiaan ensimmäinen viikko kevätsiivousta takana ja olen todella tyytyväinen, tämä on todella hyvä alku. Kannustan myös sinua tekemään omaa sisäistä kevätsiivousta, se voi olla yllättävän piristävää ja samalla mieltä rauhoittavaa. Jos olet yhtään utelias ihminen tämä voi olla jopa vähän koukuttavaa, sillä ikinä ei voi tietää mitä itsestään oivaltaa. Ja se on tässä mielestäni parasta.   

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *